sunnuntai 17. helmikuuta 2013

Kaljakaupan ihana nainen

Viime vuoden puolella jonkinmoisessa pienessä hiprakassa kävin lähikaupassa ostoksilla ja kassalla oli tuttu tyttö, Ida, töissä jonka kanssa välillä jään suustani kiinni. Ostoksia tiskille latoessani sanoin että katsotaan nyt riittääkö rahani ja mainitsin vielä summan mitä tilillä oli. 10 senttiä jäi puuttumaan! Normaalisti olisin jostakin tuotteesta joutunut luopumaan tai hakemaan kotoa puuttuvat kolikot mutta Ida ottikin tippikiposta puuttuvat sentit. Kotimatkalla olin lähes kyynelissä tästä pienestä mutta kuitenkin niin suuresta eleestä ja päätin että vien lainarahat heti kauppaan takaisin. Humalaisena sain vielä sellaisen kuningasidean että teen kortinkin mukaan.


Pormestarin lupalapulla on oma tarinansa vuosien takaa mutta tässä tilanteessa vitsi on siinä että jokin aika sitten aina kun annoin pullokuitin kassalla mainitsin että "Tässä on vielä pormestarin lupalappu." Henkilökunta kuuli tuota ehkä ihan liikaa, nyttemmin olen älynnyt lopettaa tuon fraasin kuluttamisen.



Kortin sisälle piirsin sellaisen kissan minkänäköinen olisin jos olisin kissa. Nyt kun tarkemmin tuumaan, kuvan kissan pitäisi olla vatsaltaankin musta, sillä muutenhan minä kulkisin alasti, vain musta takki päälläni. 


Ja jotta kortissa olisi järkeä ja se muistuttaisi kyseisestä kauppatilanteesta, piirsin viisisenttiset oikeiden rahojen alle. Kolikot palautuivat takaisin tippikippoon ja Ida sai itselleen muistoksi kortin siitä että kaikki asiakkaat eivät ole tolvanoita. Minun kohdallani siitä miten omantunnontuskainen ja kiitollinen joku voi olla.

perjantai 15. helmikuuta 2013

Luovimman ainoa lanka


Suunnattomasti suivaannuin vuodatuksen uuteen päivitykseen joten hylkäsin vanhan rakkaan blogini, joka rinnallani on elänyt vuodesta 2008 eteenpäin. Edes vuodatuksen karmaiseva moka joka sai käyttäjien päivitykset katoamaan kolmen vuoden ajalta ei minua pois ajanut. Silti tuollainen pieni ulkoasun muutos sai niskakarvani niin pystyyn että pakoon oli päästävä ja pian.

ULKONA ON VAIN MAAILMA on kulkenut mukanani eräänlaisena mantrana jo yli kymmenen vuoden ajan ja sitä olen totisen tietoisesti ujuttanut jokaiseen blogiini sekä sivustooni.
Siksipä olinkin kovin suruissani kun en saanut tämän blogin osoitteeksi ulkonaonvainmaailma.blogspot.fi sillä tuo perhana olikin jo käytössä. Eikä edes aktiivisessa!
Maailma onkin luovana on anagrammi minun lauseestani ja oikeastaan olen siihen melko tyytyväinen.

Tässä blogissa aion jatkaa täysin samalla linjalla kuin edellisessäkin. Postaan jonkin ylimaallisen mahtavan taideteokseni silloin kun huvittaa, eli todella harvakseltaan, ja pääasiallisesti kyttään muita blogaajia.

TERVETULOA
hiljaiseloon